Suvun historiaa

Virpi Sikiö

Sikiö-sukunimi

Nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Tiedetään ainoastaan, että kyseessä on vanha karjalainen nimi, josta asiakirjoissa on hiukan erilaisia kirjoitusmuotoja kuten Sikiö, Sickiö, Sijkiö, Sikiä, Sikie, Sikien, Sikiäin, Sigiäin,  Sykiä, Sykiö, Sykiöin, Sykiäinen. Asiakirjamerkintöjä Sikiöistä löytyy jo 1500-luvulta. Nimi saattaa olla myös pakana-aikaista perua.

Karjalassa on useita paikkoja, joissa Sikiö-nimi esiintyy: Sikiölän kylä Ruokolahdella ja Uudellakirkolla (myös muodossa Sykiölä), Sikiälän kylä Kivennavalla, Sikiön mäki Metsäpirtissä ja Hiitolassa sekä Sikniemi Ayräpäässä. Yleensä kylä tai paikka sai itäisessä Suomessa nimensä asukkaiden mukaan.

Pirjo Mikkolan ja Sirkka Paikkalan Sukunimikirjan (2000) mukaan nimen taustalla olisi läntinen Sigh-pesye  (Sigfried, Sigghe, Sikke, Sikko, Sihvo jne). Mikkola ja Paikkala laskevat tähän nimipesyeeseen monia Si-alkuisia sukunimiä, esimerkiksi Siekkinen, Sihvo, Sihvonen, Sikala, Sikkilä, Sipilä, Siironen,  Siukonen, Sivonen jne. On muistettava, ettei nimipesyeeseen kuuluminen vielä aiheuta näille suvuille minkäänlaista keskinäistä sukulaisuutta. Sen sijaan Sikiö-nimiin kuuluu selkeästi Sikio (ilman ö-kirjainta), Sykiö, Sykiäinen sekä mahdollisesti myös Sykkö.

Viljo Nissilä on yhdistänyt nimen äänteellisesti savolais-karjalaiseen lapsista, varsinkin toruessa käytettyyn sanaan ("senkin sikiöt!"). Sikiö on vanha sana ja tarkoittanut aiemmin lasta yleensä, niin syntynyttä kuin syntymätöntä. Nykyään sikiö-nimitys on vakiintunut lapsesta ennen syntymää käytetyksi nimitykseksi. Näistä syistä Sikiö-nimestä on myös haluttu luopua ja nimenkantajien nopeasta vähenemisestä päätellen luovutaan yhä. Sikiö-sukuihin kuuluvia henkilöitä on huomattavasti suurempi määrä kuin Sikiö-nimen kantajia. Alkuvuodesta 2010 nimenkantajia oli jonkin verran päälle 400. Pelkästään Ruokolahden Sikiöiden nimenmuutoksia ovat ainakin seuraavat:Kairivaara, Laine, Rantasola, Saareila, Saarlemo, Sahiluoma, Sajomaa, Sallansalo, Sararinne, Sarpala, Siikavuo,Siisko ja Sillanvuo. 

Karjalaisissa sukunimissä on paljon alunperin liikanimiä, jotka kuvasivat joltakin kantilta kantajaansa. Liikanimistä saattoi kehittyä pysyvä sukunimi. Nimen varsinainen merkitys on saattanut nykypäivään hämärtyä tai kadota. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Valkeapää, Puujalka tai Paxjalka (nyk. Jalkanen), Poskiparta, Mustakulkku, Kopra, Keltanen, Kaljupää (nyk. Kaljunen), Kesseli (tuohikontin tekijä), Kurittu (vasenkätinen) jne. Ei ole poissuljettu mahdollisuus, etteikö myös Sikiö olisi ollut alunperin liikanimi.

Edellä on puhuttu Sikiö-nimestä sukunimenä, suvun nimenä. Tämä lienee perusteltua, koska Sikiöitä on asunut melkein pelkästään Itä-Suomessa. Ainakin yksi esiintymä löytyy kuitenkin läntisestä Suomesta, Pohjanmaalta. Tutkimuksista ei ole toistaiseksi käynyt ilmi, miksi Jalasjärven Hirvijärven Mäntykosken torppaa alettiin 1800-luvun alkupuolella nimittää Sikiön torpaksi. Luonnollista olisi, että torpan silloinen asukas olisi kulkeutunut itäisestä Suomasta ja ollut nimeltään Sikiö. Mitään viitteitä tälläisestä ei kuitenkaan ole. Torpan myöhemmätkin asukkaat saivat läntiseen tapaan sukunimekseen asuinpaikkansa nimen Sikiön, vaikkeivät sukua keskenään olleetkaan. Yli-Sikiöiksi alettiin nimittää 1800-luvun loppupuolella sitä Sikiön perhettä, joka asui torppaa erotukseksi mäkituvassa asujiin. Melkein kaikilla Jalasjärven Sikiöillä oli elämänsä aikana useampia sukunimiä, koska länsisuomalaiseen tapaan sukunimi muuttui asuinpaikkaa vaihtaessa. Esimerkiksi Sikiön torppaa 1800-luvun puolivälissä asuttanut Salomon Tuomaanpoika (s. 1835) oli elämänsä aikana asiakirjoissa ainakin Sikiö, Hännänpää ja Mäennenä.

Suvun levinneisyys

Koska kattavaa tutkimusta Sikiön suvusta ei vielä ole, on suvun historiastakin syytä puhua pienin kirjaimin. Emme voi varmasti sanoa, mistä suku on alunperin lähtöisin. Tiedämme, että kyseessä on vanha karjalainen suku, joka on vuosisatojen saatossa levittäytynyt Karjalan Kannakselle, Laatokan ympäristöön, erityisesti luoteispuolen pitäjiin, joillekin inkeriläisille alueille sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalaan.

Nimi Sikiö saattaa olla peräisin jo pakanuuden ajalta, joka karjalaisilla alueilla tarkoittaa aikaa ennen 1300-lukua. Kannaksen alueelta, esimerkiksi Äyräpään Kivennavalta ja Uudeltakirkolta on hyvin varhaisia Sikiö-havaintoja: Sikiölän kylät mainitaan jo varhaisimmissa 1500-luvun tilikirjoissa. 1500-luvun tilikirjoissa on runsaasti mainintoja myös Ruokolahden Sikiölän Sikiöistä.

Äyräpään varhaiset Sikiöt katoavat 1700-luvulle tultaessa. Jos tarkastellaan asiaa asutuksen leviämissuuntien perusteella, näyttää ilmeiselle, että Jääsken/Ruokolahden alueen Sikiöt olisivat tulleet Äyräpään suunnasta ja esimerkiksi Parikkala lienee saanut Sikiö-sukuisensa joko Ruokolahden tai Äyräpään alueelta. Näin lienee laita myös Hiitolan ja Kurkijoen suhteen.

Sikiöitä on ollut 1700-luvulla runsaasti Parikkalassa, Hiitolassa, Kurkijoella, Jaakkimassa, Ruokolahdella, Heinjoella, Sakkolassa sekä Viipurin ja Sortavalan seuduilla. Juhani Pöyhösen sukunimikartta (2003) tukee tätä näkemystä. Myös Inkerin alueella ainakin Hietamäellä, Skuoritsassa ja Kolppanassa oli tuolloin useita Sikiö-sukuisia perheitä. Näiden sukunimi oli ensin muodossa Sykiä/Sykiö ja myöhemmin Sykiäinen.

Yksittäisiä Sikiö-perheitä tai henkilöitä löytyy 1700-luvulta 1900-luvun alkuun monista muistakin kuin aiemmin mainituista Karjalan alueen pitäjistä. Talvisodan alueluovutukset heittivät suurimman osan Sikiö-sukuisista ympäri Suomea tai jopa maailmaa. Tuossa vaiheessa sukunimestä luovuttiin useissa sukuhaaroissa. 

                    
Ruokolahden Sikiöt

Ruokolahden Sikiöistä on merkintöjä jo varhaisissa tilikirjoissa 1500-luvulla (Karjalan voutikunnan voudintilit). Vuoden 1610 pariskuntaluettelosta voidaan päätellä Ruokolahden Sikiölässä eläneen jo 11 Sikiö-sukuista pariskuntaa ja yksi leski. Sikiöillä oli viljelysmaita myös Mustakulkkulassa ja Poitsilanmaalla. 1600-luvun kuluessa suku laajeni melkoisesti, Sikiölästä muutti sukuhaaroja ainakin Laamalaan, Ahjärvelle, Tarkkolaan, Tuomaalaan, Poitsilanmaalle sekä Rautjärven Latvajärvelle, Kokkolaan, Viimolaan ja Untamolle. On hyvin todennäköistä, että muutettiin myös lähipitäjiin tai Käkisalmen läänin puolelle. Esimerkiksi Jääsken 1700-luvun Sikiö-sukuiset ovat Ruokolahdelta tulleen Tahvo Pärttylinpojan jälkeläisiä. Osa 1600-luvun  ruokolahtelaisista sukuhaaroista on kuollut 1700-luvulle tultaessa.  Tuolloin oli jo olemassa Sikiölän Sikiöiden ns. päähaara, joka on elänyt paikoillaan nykypäiviin.

Vuosien 1726-1733 rippikirjasta (s. 141) ja osittain 1600-1700-lukujen vaihteen henkikirjoista saadaan selville, että Sikiölän Sikiön tilalla on 1600-1700 -lukujen taitteessa asunut neljän Sikiön veljeksen perheet suurperheenä: Pietari Hannonpoika, Heikki Hannonpoika, Tuomas Hannonpoika sekä Hanno Hannonpoika. Veljekset ovat syntyneet 1640-1660 -luvuilla. Henkikirjan mukaan heillä oli vielä ainakin yksi aikuisiän saavuttanut sisar. Veljesten isä oli Hanno Pietarinpoika, äidistä on tiedossa vain etunimi Anna.

Neljästä veljeksestä jatkuvat vielä nykyäänkin elossa olevat Sikiön sukuhaarat:

   * Pietari Hannonpojan sukuhaara jatkuu nykyään vain tytärten jälkeläisissä (esim. Kurroset ja Lääperit), kuuluisa kirkolle lahjoittaja Tahvo Pietarinpoika oli tämän Pietarin poika, mutta hänellä ei ollut aikuisiän saavuttaneita jälkeläisiä.

   * Heikki Hannonpojan vanhemman pojan Hannon sukuhaara muuttaa Ahjärvelle Hölmölään, tämä haara on nimenkantajana kuollut. Nuoremman pojan Tuomaan sukuhaara jatkuu Torsantaan/Kemppilän haarana, josta ovat erkaantuneet Kesselilän haara ja Soinilan/Hännilän haara.

   * Tuomas Hannonpojan haara jatkuu nykyään ainakin Laamalan, Hännilän Mustakulkkulan/Sutelan, Lassilan ja Hölmölän haarana. Tämä haara sisältää paljon myös nimenkantajana kuolleita haaroja.

   * Hanno Hannonpojan haarasta tulee ns. Sikiölän päähaara, jonka jälkeläisiä asuu nykyäänkin Sikiölässä. Tästä haarasta on elossa ainakin Suurenpäänmaan haara, Sikiölä 4:n  haara, Ronkolanmäen Hannolan haara, Kurrolan haara.

Samaan aikaan kun neljän edellisen veljeksen jälkeläiset asuttivat Sikiölän Sikiön päätilaa, oli Sikiölässä myös Vähä-Sikiöksi myöhemmin nimitetty toinen tila, jota on lähteissä kutsuttu myös Liiriksi (todennäköisesti virheellisesti Hiireksi) sekä Marttilaksi. Vähä-Sikiön jälkeläisistä kaksi veljestä Yrjö Pietarinpoika ja Heikki Pietarinpoika ovat avioituneet 1700-luvun loppupuolella Vehviälään vävyiksi Harmaisen tilalle. Samoihin aikoihin Sikiön päätilan torppari Heikki Heikinpoika muuttaa Vehviälään Rusthollin tilan torppariksi. Nämä Sikiön sukuhaarat ovat edelleen elinvoimaisia.  Vähä-Sikiön muut haarat ovat joko sammuneet nimenkantajina tai muuttaneet muualle. Suvun haaroja on muuttanut ainakin Rautjärvelle, Viipuriin ja Säkkijärvelle. 1820-luvulla sieltä muuttavat pois viimeiset  Sikiön suvun jälkeläiset, 1830-luvun lopulla tilalle tulevat Virmutjoen Lampiset.

Edellä mainittujen sukuhaarojen lisäksi Ruokolahden Laamalassa asui 1700-luvun alussa Niilo Juhonpoika Sikiön jälkeläisiä, joiden sukunimi muuttui vähin erin 1700-luvun puoliväliin tultaessa Laamaseksi ja vakiintuu sen jälkeen tähän muotoon. Myös joitakin esimerkkejä päinvastaisesta muutoksesta on, kun taloon tulleen vävyn sukunimi muuttuu Sikiöksi (Loom, Lääperi). Näissä tapauksissa sukunimi kuitenkin palautuu parin sukupolven jälkeen alkuperäiseksi vävyn sukunimeksi.