Sukuseuran historia

Virpi Sikiö:

SEURAN ALKUTAIVAL

Loimaan kansanopistolle oli 26.7.2003 kokoontunut joukko henkilöitä, jotka tiesivät sukujuuristaan löytyvän Sikiö-sukuisuutta. Varsinaiset sukuyhteydet eivät olleet välttämättä tiedossa ja Sikiö-nimikin oli aikojen kuluessa voinut vaihtua joksikin suuhun paremmin sopivaksi. Uskottiin kuitenkin yhteiseen Sikiönsukuisuuteen ja perustettiin Sikiön sukuseura. Perustajina olivat lähinnä Hiitolan ja Kurkijoen Sikiöt ja heidän jälkeläisensä. Tauno Siitamasta tuli jo tuolloin seuran puheenjohtaja, jota tehtävää hän on hoitanut syyskesään 2011. Sikiön sukuseura oli ja on toivottavasti edelleen Taunon Unelma, isolla U:lla, jota hän on hoitanut ja vaalinut todellisella sukurakkaudella. Tämä työ alkaa nyt tuottaa näkyvää ja tuntuvaa tulosta.

Alussa sukuseura toimi lähes yksinomaan siirtokarjalaisten Sikiö-sukuisten voimin. Melko vähin voimavaroin alku oli varovaista; toimintatapojen ja toimijoiden etsintää, tiedottaminen  toimi suustasuuhun -menetelmällä, sääntömääräiset kokoukset pidettiin, sukututkimusta harjoitettiin oman sukulinjan puitteissa. Jäseniä oli tuolloin puolisen sataa. Mutta kiinnostus oli herännyt!

Siirtokarjalaisten lisäksi Suomessa on edelleen alueita Etelä-Karjalassa, jossa elää ja on elänyt Sikiö-sukuisia useita vuosisatoja samoilla asuinpaikoilla. Myös Sikiö-nimi on pysynyt käytössä näillä alueilla selvästi tiukemmassa kuin Karjalasta lähtemään joutuneilla. Kesti monta vuotta ennen kuin tieto Länsi-Suomessa perustetusta sukuseurasta ehti Itä-Suomeen: vasta vuonna 2009 Ruokolahden Sikiöitä alkoi tulla sukuseuraan mukaan.   

Parin viime vuoden aikana onkin sitten tapahtunut paljon, siitä kertoo myös jäsenmäärän kolminkertaistuminen. Unto Jero suunnitteli sukuseuralle vaakunan, jonka pohjalta seura sai oman lipun. Lipunnaulausjuhla pidettiin 8.-9.5.2010 Ruokolahdella ja lippu vihittiin Karjalaisilla kesäjuhlilla Helsingissä 19.6.2010. Ensimmäinen Ruokolahdella järjestetty sukuseuran tapahtuma sai hyvän vastaanoton ja niinpä vuoden 2011 sukukokouskin pidettiin Ruokolahdella Jaakkiman kristillisellä Opistolla 20.-21.8.2011. Seuran taival jatkuu nyt uuden puheenjohtajan Ruokolahden Sikiölästä kotoisin olevan Matti Sikiön johdolla.

Unto Jero:

Sikiön suvun heraldiset tunnukset

logo.png standard.png lippu.jpg viiri.jpg Suunniteltu,
ei toteutettu
pinssi.jpg
 Vaakuna  Standaari   Kantolippu  Viiri Tammenlehvä   Pinssi


Vaakunasymboliikkaa

Pääefektit

Sikiön sukuvaakunan pääefektit ovat hopeanvärinen (kalevainen) ikitammi juuristoineen, juuriston alla olevat neljä kullanväristä tammen siementä (terhoa) ja puun molemmin puolin kaksi puusta symmetrisesti kasvavaa kultaista tammenlehteä. Kaikki vaakunakuviot ovat punaisella pohjalla.

Värisymboliikka

Punainen merkitsee vaakunassa rakkauden väriä. Se symboloi Sikiön suvun jäsenten rakkautta kotiseutuun, perheeseen ja ystäviin. Hopea symboloi Sikiön suvun pitkää ikää, perinteitä sekä vanhempien sukupolvien työn kunnioitusta. Kulta symboloi pysyvyyttä ja uskollisuutta. Värit ovat samat kuin Suomen valtion ja Karjalan vaakunoissa.

Kuvasymboliikka

Ikitammi symboloi Sikiön suvun pitkää historiaa, suvun sikiämistä laajoille alueille ja levittäytymistä muihin sukuihin. Tammen katkenneiden oksien tyvet ovat muistoja suvun vaikeista ajoista. Tammen lehdistä toinen merkitsee sukua äidin puolelta ja toinen isän puolelta. Juuret ovat tukevasti Karjalan mullassa. Tammen siemenet symboloivat syntymistä sekä lisääntymistä ja kasvua. Niissä on siemenen sikiö. Ne eivät symboloi pelkästään lisääntymistä ja kasvua, vaan niissä on myös (etukäteen aavistamatonta) potentiaalista voimaa. Siemeniä on enemmän kuin yksi vertauskuvana sikiösukuisten useista pesyeistä ja asuinpaikoista.

Sikiön suvun tunnukset

Vaakuna. Sukuseuran yleistunnus.

Pöytästandaari. Sitä voivat käyttää yksityiset suvun jäsenet. Se voi olla esillä erilaisissa tilaisuuksissa ja sitä voidaan luovuttaa sukuseuran huomionosoituksena eri yhteisöille ja yksityisille henkilöille.
 
Kantolippu. Sitä käytetään seurojen kulkueissa ja juhlatilaisuuksissa ja sille suoritetaan juhlallinen naulaus ja vihkiminen.

Suku- ja isännänviiri. Kieppuva viiri, jolla luodaan suvun yhteenkuuluvaisuutta ja joka voi olla tangossa yötä päivää.
 
Tammenlehvä. Korukullasta, hopeasta tai pronssista valmistettu lehvä, vaaka-asennossa oleva tammenlehvä tammenterhoineen. (Vertauskuva on Kalevalasta ikitammesta: "Kenpä siitä lehvän leikkoeli, se leikkoi ikuisen lemmen.") Lehvä on vaihtoehtoisesti kaulakoruna (naiset) tai solmioneulana (miehet).

Pinssi. Aaltomaisesti laajenevalla pohjalla oleva tammenterho; siinä on siemenen sikiö. Sikiön sukuseuran jäsenet voivat käyttää pinssiä henkilökohtaisena suvun tunnuksena.