Ruokolahden Laamalan Sikiöt; Antti Antinpoika Sikiön ja Riitta Martintytär Kostiaisen jälkeläiset

Virpi Sikiö

Vain vanhat Myllynkivet kertovat nykypäivänä Laamalan myllyn myllyajoista.	Valokuva on 1960-luvulta Ruokolahden Laamalasta, ns. Myllyn paikalta.	Myllykosken paikka nykypäivänä.
Kuvan henkilöt vasemmalta: Antti (1868) Sikiö, Iisakki Sikiö, Impi myöhemmin Koskinen ja Vappu o.s. Koho 1920-luvun alussa.	Kuvassa seisomassa vasemmalta vävy Kauko Koskinen, miniä Selma o.s. Inkinen, poika Iisakki Sikiö, istumassa vanha isäntä Antti Sikiö ja vanha emäntä Vappu o.s. Koho, taustalla Jokelan ensimmäinen talo. Kuva on 1940-50 -lukujen vaihteesta.	Jokelaiset 1950-60 -lukujen vaihteessa: vasemmalta Iisakki, Selma, Anja o.s. Toiviainen ja Unto Sikiö. Taloa on juuri laajennettu, mutta vanhaa hirttä on jätetty pariin seinään.
Tuomas Sikiö ja Maria o.s. Kojo	Myllyläisiä talon rappusilla 1960-luvulla, vasemmalta Ilmari, Elna, Jenny o.s.Poutanen, Tuomo, Eenokki, takana Hannu.	Koivikoski valmistui 1970-luvun alussa joen toiselle puolelle.

Kaikki Ruokolahden Sikiöt ovat alunperin lähtöisin Ruokolahden Sikiölän kylästä. Monen vuosisadan kuluessa Sikiöitä on levittäytynyt moniin kyliin ympäri Ruokolahtea. Jonkin verran on muutettu kauemmaksikin; Rautjärvelle, Viipuriin, Jääskeen, Pietariin... Laamala on Sikiölän naapurikylä johon oli muuttanut Sikiöitä aiemminkin. Nämä aiemmat Sikiöiden haarautumat eivät ole enää olemassa nimenkantajina. Sen sijaan tämän nyt kuvattavan sukuhaaran edustajia asuu nimenkantajina edelleen paikoillaan Laamassa. Tämä Sikiöiden sukuhaara on omani sekä aviomieheni sukuhaara.

Sikiölän Sikiöt elivät ajantavan mukaan suurperheenä, jopa melkoisen suurena suurperheenä, vaihtelevin kokoonpanoin. Suurperheen itsetarkoitus ei suinkaan ollut lisääntyä määrättä. Suurperhe tarjosi elinkeinon vain tarkoituksen mukaiselle määrälle perheenjäseniä. Kaskettavan tai viljeltävän maan ala asetti rajat perheen kasvulle. Jos esimerkiksi veljesperheeseen syntyi veljeksille useita poikalapsia ja nämä aikuistuivat, väkimäärä kasvoi liikaa ja alkoi suurperheen hajoaminen viimeistään serkusten perustaessa perheitään. Useimmiten eroaminen perheestä alkoi nuorempien veljesten jälkeläisistä.

Oman sukuhaarani kohdalla Laamalaan muuttoa on alettava selittää jo paria sukupolvea taaempaa. Antti Jaakonpojalla (5.2.1765-10.4.1811) oli neljä aikuistuvaa poikaa: Jaakko (9.10.1791-11.5.1816), Lauri (16.2.1794-30.9.1866), Antti (2.6.1796-7.11.1875) ja Pietari (9.7.1810-18.5.1868). Antti Jaakonpoika oli yksin hallinnut tilanosaansa; Suur-Sikiön tilahan oli tuolloin jo jakautunut useampaan talouteen, joissa eli muiden sukuhaarojen Sikiöitä. Antti Jaakonpojan veli Tahvo sekä hänen vaimonsa kuolivat lapsettomina pahana tauti- ja kuolinvuonna 1789.  Antti Jaakonpojan perhe kasvaa jälleen suurperheeksi, kun pojat avioituvat. Pojista Pietari (1810) muuttaa avioiduttuaan vävyksi Mustakulkkulaan. Vanhin poika Jaakko (1791) hukkuu nuorena, mutta hänen poikansa Antti (30.4.1813-13.1.1879) jatkaa tilalla. Niinpä tilanosalla elää 1850-luvun alussa 15 henkeä aikuisia, lisäksi vaihteleva määrä lapsia. Aviopareja oli tuolloin neljä sekä yksi leski. Tilanosa ei ole kovin suuri (1/4 alkuperäisestä tilasta) Suurperhe hajoaa 1860-luvulle tultaessa, kun Laurin (1794) jälkeläiset muuttavat muualla ja Antti (1796) perheineen muuttaa Laamalaan. Sikiölän tilanosalle jää vanhimman veljeksen poika Antti Jaakonpoika (1813), tämän vävy  Pietari Salakka ( 19.8.1831-15.6.1872) ja myöhemmin omat pojat Antti Antinpoika (11.4.1859-9.2.1925) ja Jaakko Antinpoika (6.5.1863-4.11.1927) perheineen.

Antti Antinpoika (1796) avioituu 1820 Katri Juhontytär Tellan (29.12.1797-22.4.1867) kanssa, joka on naapurikylästä Mustakulkkulasta. Heille syntyy kahdeksan lasta, joista kaksi vanhinta ja kaksi nuorina menehtyy lapsena. Aikuisiän saavuttavat Juho (22.10.1825-29.12.1876), Anna (15.6.1828-24.4.1901), Antti (29.10.1831-23.11.1916) ja Pietari (22.6.1834-8.5.1918). Tytär Anna (1828) avioituu vuonna 1849 Laamalan Teräväisen tilalle Antti Pietarinpojan kanssa. Tämä lienee ainakin osittain syynä siihen, että Annan vanhemmat ja Antti-veli (1831) perheineen muuttavat Teräväisen tilan torppareiksi. Myös nuorin veli Pietari (1834) muuttaa Laamalaan, mutta avioituu pian Soinilaan vävyksi. Vanhempi veli Juho (1825) on jo aiemmin avioitunut Hännilään puusniekaksi (= talon miniä avioituu uudelleen ja tämä aviomies tulee tilalle elämään puusniekkana). Teräväisillä on vähän miespuolisia jälkeläisiä; Antti on ainoa eloonjäänyt lapsi eikä Annalla ja Antillakaan ole kuin yksi aikuisiän saavuttava poika. Vävyjäkään ei taloon ole tullut. Ehkä Teräväiset antoivat torpanpaikan mieluummin lankomiehelle kuin ventovieraalle. Sikiöt ovat merkittyinä jo vuoden 1860 henkikirjaan Laamalan tilan numero 1. torppareina. Isäntänä oli tuolloin vanha Antti (1796). Rippikirjan mukaan vanha Antti vaimoineen oli syytingillä ja muutto tapahtui 1861. Tosin on vaikea rippikirjasta tarkalleen päätellä, oliko vanha Antti syytingillä vävylleen vai pojalleen ja elivätkö isä ja poika Antit Laamalassa aluksi eri talouksissa.  Antti (1831) ja Riitta Kostiainen (8.8.1841-30.1.1914) avioituvat 1.4.1861, joka lienee varsin lähellä muuttoajankohtaa. Vihittyjenluettelossa Antti on kotoisin Sikiölästä, ei vielä Laamalasta ja Riitta Kurrolasta. Vihkiaika on epätavallinen; vihittiinhän lähes kaikki parit tuolloin Ruokolahdella loppusyksystä, ja useimmiten joulukuulla. Rippikirjan 1862-71 mukaan Antti ja Riitta muuttavat Laamalassa 1867 samaan talouteen isä-Antin kanssa. On siis hyvin vaikea päätellä, missä ja tarkkaan ottaen kenen taloudessa kuka 1860-luvun alussa lopulta eli. Ovatko isä ja poika Antti muuttaneet heti 1860-luvun alussa nykyiselle ns. Myllyn paikalle Laamalaan vai asuneet aluksi jossain muualla Teräväisen mailla vai peräti Teräväisen päätilalla.

Sekä rippi- että henkikirja kertoo Teräväisen tilalla eläneen mylläriperheen. Vuonna 1843 oli Sulkavalta muuttanut Lauri Piekkanen perheineen. Hän eli Teräväisen myllärinä, hautausmerkinnöistä 1848 näkyy, että myös torpparina. Piekkasen vaimo ja pojat kuolevat 1850-luvulla. Asiakirjat eivät kerro, että tilalla olisi ollut aikaisemmin mylläreitä. Antti Sikiö (1831) mainitaan rippikirjassa ensimmäisen kerran myllärinä vasta 1880-luvulla. Mistään ei voi päätellä, oliko myllynpaikka sama Piekkasen aikainen paikka ja torppa Piekkasen torppa, mutta se olisi hyvin mahdollista.

Antti (1831) näyttää olleen monitaitoinen mies. Hän oli jo Sikiölässä eläessään räätäli. 1880-luvun rippikirjan mukaan hän oli mylläri, 1890-luvulla jo palstanomistaja ja mylläri. Monitaitoisuudestaan huolimatta Antti oli rippikirjan mukaan korkeintaan keskinkertainen sisälukija ja kristinopinosaaja. Hän ei osannut lainkaan kirjoittaa. Näin oli 1900-luvun alussa muidenkin perheenjäsenten laita. Perhe sai toimeentulonsa maanviljelystä, karjanhoidosta, myllytoiminnasta sekä luultavasti metsätöistä. Metsästyksestä ja kalastuksesta on aina saatu leivänjatketta. Ja räätälöihän Antti vanhemmalla iällä ainakin kotitarpeiksi.  Myllyn tarkkaa toimimisajankohtaa ei ole selvitetty, se lienee ollut parikymmentä vuotta vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Teräväisen tilasta lohkaistu tila sai aikanaan nimekseen Mäkelä, mutta sillä nimellä tilaa ei ole kutsuttu, vaan kyläläisten suussa paikka oli ja on edelleen Mylly tai Laamalan mylly. Myös rippikirjassa paikka on 1900-luvun alussa Laamalan mylly.

Pieniä vesimyllyjä tiedetään Ruokolahdella olleen 1800-luvulla "melkein jokaisen puron varrella". Vuonna 1830 niitä on kerrottu olleen peräti 70. (Syrjö, s. 593) Laamalan myllyn todennäköiseen toiminnassa oloaikaan jauhomyllyjä oli Ruokolahdella vaihtelevasti 5-15 (Paappa & Ropponen, s. 104-105). Perimätiedon mukaan Laamalan myllyn paikalla oli kaksikin myllyä: toinen alempana joen varressa karkeampaan jauhatukseen, eläinten jauhoiksi. Myllytoiminnan jälkeen  paikalla oli vielä 1950-luvullakin pärehöylä. Valitettavasti mitään dokumentteja tai valokuvia ei ole tiedossa myllystä. Ainoastaan vanhat myllynkivet kertovat pihamaalla nykyään paikan myllyajoista.

On hyvin todennäköistä, että 1860-luvun alussa paikalla oli jo jonkinlainen raivattu torpanpaikka. Asumus on varmaan ollut suunnilleen siinä, missä nykyäänkin on ns. vanha paikka: mäen päällä, joen varrella. Perimätiedon mukaan vuosisadan alkupuolella pakalla on ollut rakennus, jota voitaisiin nimittää parituvaksi. Porstuan kerrotaan erottaneen kaksi tupaa tai huonetta. Toinen tuvista oli suurempi, toinen pienempi. Pienempi tupa saattoi olla myös kamari. Porstuan perällä oli ruokahuone. Paritupa oli tyypillinen rakennus alueilla, jossa suurperhe oli yleinen perhemuoto. Yleensä perheet asuttivat tupia ydinperheittäin, siis esimerkiksi molemmat veljekset perheineen omaa tupaansa. Myllyllä kerrotaan kuitenkin olleen niin, että vanhempi väki asui isommassa tuvassa ja nuorempi pienemmässä. Tyypillistä olisi ollut sekin, että paikalla olisi ensin ollut vain yksi tupa ja väen lisääntyessä olisi rakennettu toinen. Aluksi, vuosina 1861-90, Laamalassa asuva Sikiön perhe ei ollut varsinainen suuperhe, vaan ns. laajennettu perhe, jossa Antin (1831) perheen lisäksi eli hänen isänsä, jonkin aikaa myös veli. Perheestä tuli varsinainen suurperhe vasta kun perheen pojat Tuomas (7.6.1865-10.12.1943) ja Antti (6.7.1868-30.12.1952) avioituivat 1890-luvulla ja jäivät kotitilalle.

Antilla ja Riitalla oli kuusi lasta, joista kaikki aikuistuivat ja elivät isä-Antin tavoin ajan mittapuun mukaan hyvin vanhoiksi. Ensimmäisenä lähti kotoa Katri (15.5.1862-2.7.1945) joka avioitui  1880 Vehviälään Matti Heikinpoika Paakin kanssa. Toinen perheen tytär Anna Maria (6.10.1874-1.6.1940) avioitui 1892 Kotaniemeen Josef Antinpoika Halosen kanssa. Molemmat tyttäret elivät ikänsä miestensä kotitiloilla. Nuoremmat veljekset Juho (17.2.1870-21.7.1956) ja Pietari (20.12.1878-13.5.1964) lähtivät kotitilaltaan vävyiksi. Juho avioitui vuonna 1899 Maria Tuomaantytär Lapakon kanssa ja muutti Ilmajärvelle kotivävyksi. Maria kuoli tulirokkoon parin kuukauden kuluttua avioliiton solmimisesta. Juho avioitui vuoden kuluttua uudelleen Ida Javanaisen kanssa Poitsilanmaalta. Pariskunta jäi asumaan Lapakoille vuoteen 1914, jolloin Juho perheineen muutti Jääskeen. Tuolloin Lapakoilla oli jo nuoremman Anna-tyttären aviomies Aleksanteri Tella vävynä. Juhon Jääskestä ostama tila jäi sodissa rajan taakse ja perhe joutui muuttamaan Elimäelle. Juhon jälkeläiset vaihtavat 1950-luvulla sukunimensä Sajomaaksi. Pietari avioitui 1910 Maria Matintytär Dysterin kanssa ja meni niinikään kotivävyksi samalle kylälle Kuuselan tilalle. Kyläläiset puhuvat edelleen tämän perheen kohdalla dysterläisistä tai tyysteriläisistä, joka on siis Pietarin vaimon suvun nimi. Pietarilla ja Marialla oli poika Eino ja tyttäret Helvi (myöhemmin Korhonen), Sylvi (Kivirinta), Saini (Nenonen) ja Liisa (Mustonen). Eino Sikiön pojan Kyöstin kautta sukuhaara on säilynyt nimenkantajana.

Vanhempien veljesten Tuomaan ja Antin perheet elivät suurperheenä Laamalan myllyn paikalla 1930-luvun puoliväliin. Tuomas oli avioitunut 1890 Maria Antintytär Kojon (5.6.1871-29.12.1954) kanssa Sutelasta ja Antti 1895 Vappu Tuomaantytär Kohon (20.12.1874-21.10.1955) kanssa Puntalasta. Vuosisadan alussa, vuonna 1910, tilalla eli aikuisia kahdeksan henkeä, lapsia neljä, aviopareja kolme. 1930-luvun puolivälissä, juuri ennen veljesperheen hajoamista, aikuisia oli kymmenen ja lapsia yksi, aviopareja kolme. Kun Tuomas ja Antti jakoivat tilan, Antti ja poikansa Iisakki (20.8.1909-7.5.1982) perheineen muuttivat  alemmas joen varrelle, Jokelan tilalle. Aivan varmaa tietoa ei ole, mutta on todennäköistä, että jako oli todella "talonjako", myös asuinrakennus laitettiin silloin veljesten kesken puoliksi. Jokelan Antti rakensi luultavasti ensimmäisen tuvan vanhoista hirsistä. Tuolloin kerrotaan Myllyn vanhaa taloa korjaillun; rakennettiin kamareita ja veranta.

Mitään suurempaa riitaa ei voi nähdä suurperheen hajoamisen syyksi, vaan yksinkertainen tosiasia lienee ollut se, ettei ollut järkevää hoitaa jakamatonta tilaa niin suurella määrällä väkeä. Myös asumistilan ahtaus on varmasti ollut syynä eroon. Tässä vaiheessa serkukset olivat avioitumisiässä, Iisakki jo avioitunut ja Eenokki pian avioitumassa, mikä olisi merkinnyt perheen kasvua. Lisäksi suurperheiden aika alkoi olla historiallisesti ohi. Sekä Myllyn tilasta että Jokelasta tuli tyypillisiä pienviljelystiloja, joiden viljeleminen kävi sotien jälkeen kannattamattomaksi ja nuorempi polvi hakeutui muualle töihin, pääasiassa Enso-Gutzeitille Kaukopään tehtaille. Välit veljesperheen kesken pysyivät hyvinä ja lämpiminä eron jälkeenkin. Muistan isoisäni Iisakin (1909) pistäytyneen 1970-luvulla jopa useamman kerran päivässä "toisiinlaisilla".

Vanha tila jaettiin vielä kertaalleen 1960-luvulla Tuomaan lasten kesken. 1970-luvun alussa Tuomaan poika Eenokki (23.2.1911-24.8.1991) rakensi perheineen talon joen toiselle puolelle. Eenokki oli avioitunut 1939 Jenny Rauha Poutasen (26.7.1915-20.5.2011) kanssa. Heillä on lapsena kuollut tytär Ulla-Maija, kaksospojat Hannu ja Tuomo sekä poika Harri. Tällä 1970-luvun alussa rakennetulla Koivukosken tilalla elää edelleen Sikiön sukua. Vanhalle paikalle jäivät naimattomat sisarukset Ilmari (14.1.1906-1.12.1986) ja Elna (14.3.1915-3.3.2003). Sisaruksista vanhin Anterus Juhana (28.8.1892-31.10.1959) eli myös kotitilalla naimattomana, Iivari (1.2.1903-11.5.1994) muutti Viipuriin. Sotien jälkeen hänen perheensä eli Hyvinkäällä. Iivarin sukuhaara jatkuu tyttären Sirkka Rannan kautta. Tuomaan ja Marian lapsista kaksi menehtyi lapsena.

Antilla (1868) ja Vapulla oli kolme lasta: Hilda Maria (30.9.1896-25.11.1968), Iisakki ja Impi (7.12.1917-21.9.2005). Hilda Maria avioitui 1916 virmutjokelaisen August Lappalaisen kanssa ja he ostivat Rautianmaalta Pulkiniemen tilan. Perheen pojat kuolivat varhain, Reino lapsena, Valde Siiranmäessä, Kannaksen suurhyökkäyksessä. Hilda Maria avioitui leskeydyttyään vielä Iivari Inkisen kanssa. Sisartaan miltei parikymmentä vuotta nuorempi Impi oleskeli paljon sisarensa perheessä. Hän avioitui 1948 Kauko Koskisen kanssa. Heillä ei ollut lapsia. Antin ainoa poika Iisakki (1909) avioitui Selma Lyyli Inkisen (30.12.1907-14.10.1993) kanssa Kurrolasta. Heillä oli poika Unto Olavi, isäni. Unto avioitui Anja Maria Toiviaisen kanssa, minä Virpi Helena olen heidän ainoa lapsensa. Unto on avioitunut Anjan kuoleman jälkeen vielä Riitta Marjatta o.s. Miettisen kanssa. Ja minä, Virpi Helena, olen avioitunut isoisoisäni Antin (1868) Tuomas-veljen pojanpojan Tuomon kanssa.

 

Lähteet:

Jääsken kihlakunnan henkikirjat: Ruokolahti

Ruokolahden seurakunnan rippikirjat, lastenkirjat, kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luettelot

Sikiö Virpi, Sikiön sukua I-osa, Antti Antinpoika Sikiön ja Riitta Martintytär Kostiaisen jälkeläiset, 1860-luvulta vuoteen 2006. Painamaton moniste 2006

 

Kirjallisuus:

Paappa Eero & Ropponen Jari, Jääsken kihlakunnan historia III, 1860-1980, Pieksämäki 1992

Sikiö Virpi, Sotkamolaiset perhekuvassa, Sotkamolaiset suurperheet 1800-luvun ensipuoliskolla, Suomen historian pro gradu -työ, Joensuun Yliopisto 1995

Syrjö Veli-Matti, Jääsken kihlakunnan historia II., Vuodesta 1700 1860-luvulle, Helsinki 1976

Waris Elina, Yksissä leivissä, Ruokolahtelainen perhelaitos ja yhteisöllinen toiminta 1750-1850, Helsinki 1999

Voionmaa Väinö, Suomen karjalaisen heimon historia, Helsinki (II muuttumaton painos 1969), ensimmäinen painos 1915