Lipunnaulauspuhe

Unto Jero:

Puhe on pidetty Sikiön sukuseuran lipunnaulaustilaisuudessa Ruokolahdella 9.5.2010

Hyvät Sikiön sukuseuran jäsenet ja ystävät

Olemme sukuseurassa etsineet Sikiön suvun alkukotia siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Kun nyt olemme kokoontuneet tänne Ruokolahdelle, minulla on sellainen tunne, että olemme suvun alkulähteillä, ainakin aika lähellä. Olen iloinen, että saamme naulata Sikiön sukulipun juuri täällä.

Hyvät kuulijat, saanen nyt kertoa niistä mielikuvista ja ajatuksista, joita mieleeni on noussut lipun heraldiikkaan suunitellessani.

Kun osoittautui, että Sikiön suvun historia on vanha, ensimmäiseksi mieleeni tuli vaistomaisesti kalevalainen ikitammi ja otinkin sen suunnittelun lähtökohdaksi.

Sikiön suvun heraldiikan pääefektinä onkin lehtensä, kahta lukuunottamatta, pudottanut hopeanvärinen tammi juuristoineen. Juuriston alla on neljä kullanväristä siementä, terhoa.

Tammen kultaisista lehdistä vasemmanpuoleinen on omistettu matriarkaalisille, äidinpuoleisille, Sikiön suvun elossa oleville jäsenille ja oikeanpuoleinen lehti vastaavasti patriarkaalisille, isänpuoleisille, suvun jäsenille.

Tammen hopeanväriset oksat symboloivat menneitä sukupolvia, jotka ovat hävinneet, mutta jotka ovat jättäneet muistot sieluumme.

Tammen juuret ovat tukevasti Karjalan mullassa.

Tammenterhoja on useampia kuin yksi vertauskuvana Sikiön suvun useammista pesyeistä ja asuinpaikoista. Terhot symboloivvat tulevia sukupolvia, syntymistä, lisääntymistä ja kasvua. Niissä on siemenen sikiö. Ne eivät ole vertauskuvana ainoastaan lisääntymisestä, vaan niissä on etukäteen aavistamatonta potentiaalista voimaa.

Värit ovat samat kuin Suomen valtion ja Karjalan vaakunoissa. Punainen on rakkauden väri. Se symboloi Sikiön suvun jäsenten rakkautta kotiseutuun, perheseen ja ystäviin. Hopea symboloi paitsi suvun pitkää ikää, myös Sikiön suvun perinteitä sekä aikaisempien sukupolvien työn kunnioitusta. Kulta on vertauskuvana pysyvyydestä ja uskollisuudesta.

Olette kai panneet merkille, että tammessa on rungossa katkenneita oksia. Ne ovat muistoja suvun vaikeista ajoista. Itse olen siirtokarjalainen ja edustan Sikiön suvun kirvulaista haaraa. Rajojen avauduttua luovutettuun Karjalaan sain tilaisuuden palata synnyinseudulleni ja käydä myös poltetun Kirvun kirkon raunioilla. Matkaan liittyy tapahtuma, joka osaltaan on vaikuttanut mielikuviini Sikiön sukuseuran heraldiikkaa miettiessäni.

Huomasin kirkon raunioita tutkiessani, muistini mukaan saarnastuolin ja alttarin välissä, pienen kolmihaaraisen tammen taimen. Kaivoin sen esiin lusikka-haarukka -yhdistelmällä ja salakuljetin autonkuljettajan roskapussissa Suomeen. Tällä hetkellä se voi hyvin ja kasvaa lähes kymmenmetrisenä kolmihaaraisena pyhänä kolminaisuuden tammena kesämökilläni. Lapsenlapseni ehtimiseen kysyvät: "Minkä tähden sinä aina puhut siitä?"

Hyvät kuulijat, toivon Sikiön suvulle ja sen sukuseuralle valoisaa tulevaisuutta. Pian naulattava sukuseuran lippu edistäköön Sikiön suvun yhteenkuuluvaisuutta. Lippu vihkiytyy lopullisesti juhlavaan tehtäväänsä ensi kuussa Karjalan liiton kesäjuhlilla Helsingissä. Silloin meille tarjoutuu tilaisuus ensi kerran seurata omaa lippua.

Pyydän nyt Sikiön sukuseuran puheenjohtajaa Tauno Siitamaa johtamaan sukuseuran lipun juhlallisen naulauksen.