"Alku suvun suurenmoisen" - Sikiön suvun juurista

Virpi Sikiön esitelmä Sikiön sukuseuran lipunnaulaustilaisuudessa Ruokolahdella 9.5.2010

Äsken lausutussa runossa kerrottiin myyttinen näkemys Sikiön suvun synnystä (viittaus etusivulla olevaan runoon, joka lipunnaulaustilaisuudes-
sakin esitettiin). Siinä kuvattiin, miten pyhä tammi pudotti kultaiset tammen-
terhot Karjalan multiin ja siitä sikisivät Sikiön sukuiset. Siinä myös sanotaan sen olleen "alku suvun suurenmoisen".

Sukututkijalla on toki hiukan erilainen käsitys Sikiön suvun synnystä, mutta olen runon kirjoittajan Esteri Mäenpään kanssa ehdottomasti samaa mieltä, että meidän sukumme on todella suurenmoinen. Eikä tämä ole pelkästään oma, henkilökohtainen mielipiteeni, pystyn esittämään sen tueksi lähde-
aineistosta jopa historiallisia tosiasioita.

Koska Sikiön suvusta ei ole tehty kattavaa tutkimusta ja omatkin tutkimukseni ovat keskittyneet Ruokolahteen on vielä tässä vaiheessa puhuttava varovaisin kirjaimin näistä Sikiön suvun suurista kysymyksistä. Näitä suuria kysymyksiä ovat sukunimen syntyhistoria ja suvun alkujuuret, varsinkin se monien etsimä alkukoti. Aion nyt osoittaa sen verran rohkeutta, että uskaltaudun sanomaan näistä jotain, mutta muistakaa: tämä ei ole Jumalansanaa. Historiantutkimus elää tutkimuksen edistyessä, samoin eri tutkijat voivat esittää erilaisia näkemyksiä. Ja tämä sitä suuremmalla syyllä, mitä varhaisemmista ajoista on kysymys.

Olette varmaan jokainen miettineet, mistä semmoinen nimi kuin Sikiö tulee. Osa jopa niin, että onpas pahus vieköön miestä - tai naista - nimellä murjaistu. Tämä on varmasti yksi Suomen vaihdetuimmista sukunimistä, jota jotkut mokomat uskaltavat sanoa jopa rumaksi. Sehän johtuu tietysti tästä, että nykymerkityksessään sikiö on vakiintunut lapsesta ennen syntymää käytetyksi nimitykseksi. Näin ei ole ollut aina. Alkuaan sikiö on merkinnyt lasta yleensä, niin syntymätöntä kuin syntynyttä. Viljo Nissilä onkin todennut sikiön tarkoittaneen pientä lasta ja sitä nimitystä käytettiin varsinkin toruessa. Voitiin huutaa, "senkin sikiöt!" Tässä mielessähän se kyllä oli ruma sana.

Moni on todennäköisesti selaillut myös Pirjo Mikkolan ja Sirkka Paikkalan sukunimikirjaa. Siellähän esitetään Sikiön olevan läntistä Sigh-nimipesyettä, joka juontaisi etunimestä Siegfrid. Mikkola ja Paikkala selittävät hyvin monien nimien juontuvan etunimistä ja näin varmaan onkin. Itse pidän tätä selitystä aika epätodennäköisenä. Olen keskustellut asiasta myös Joensuun yliopiston suomenkielen professorin Marjatta Palanderin kanssa ja sain tukea näkemykselleni, että Sikiö olisi ollut alunperin mieluummin liikanimi. Monet, varsinkin vanhat karjalaiset nimet ovat alunperin liikanimiä ja kuvasivat jollain lailla kantajaansa - ominaisuutta tai luonnetta. Nämä nimet saattoivat olla aika rajujakin, suorastaan haukkumanimiä. Jos jollakin oli poikkeava ominaisuus, tuli siitä nimi. Näin kylällä voitiin erottaa toisistaan Antit:  Seppä Antti, Kalju Antti, Mustakulkku Antti, Sikiö Antti. Myöhemmin tästä tuli kenties hänen jälkeläistensäkin nimi, koko suvun nimi. Osa näistä nimistä on jo kadonnut, osa muuttunut neutraalimmiksi, esim. Ikätoranen, Kamajauho, Mustakulkku ovat kadonneet tai säilyvät paikannimenä, Oikiajalka, Puujalka ovat muuttuneet Jalkasiksi.

Jos Sikiö on ollut alunperin liikanimi, herää tietysti kysymys, miksi ensimmäistä Sikiötä nimitettiin tuolla lailla, mikä ominaisuus teki hänestä Sikiön tai Sikiäisen. Oliko mies - sillä mieshän hän toki oli - pienikokoinen, kuin lapsi vai peräti lapsekas/lapsellinen, oliko syntynyt keskosena. Vai oliko hänellä valtavan paljon lapsia, siis kova sikiämään. Vai oliko hän yksinkertaisesti vain jonkun lapsi, siis sikiö, joka erotettiin tällä nimityksellä isästään.

Sukunimen lisäksi, olemme todennäköisesti miettineet, mistä olemme lähtöisin eli missä se ensimmäinen Sikiö on elänyt. Melko varmasti voimme sanoa vain, että sukumme on karjalainen ja vanha. On hyvin paljon mahdollista että sukumme on jo pakana-aikaista perua. Sehän tarkoittaa karjalaisilla alueilla aikaa ennen 1200-lukua.

Ensimmäinen asiakirjamerkintä Sikiöistä, jonka omin silmin olen nähnyt on vuodelta 1543, Karjalan voutikunnan voudintileissä. Ruokolahden ja Äyräpään alueella tämä on ylipäätään varhaisin mahdollinen kirjoitettu lähde,  joka on käytettävissä ja jossa mainitaan isäntiä nimillä. Hiukan idemmäs mentäessä, esim. Sortavalan seudut, Kurkijoki, Hiitola jne. löytyy Vatjan viidenneksen verokirja, venäläinen verotusasiakirja vuodelta 1500,  mutta tässä aineistossa ei ole tietämäni mukaan yhtään Sikiö-nimistä eikä siihen viittaavaa.     

Mitä tästä nyt pitäisi päätellä? Varmasti ei voida sanoa paljoakaan. Sen verran kuitenkin, että tuona kyseisenä vuonna Ruokolahden Sikiölässä (kyliä ei siinä vaiheessa vielä mainita nimeltä, mutta on oletettavaa, että kylä oli Sikiölä) on elänyt ainakin Matti ja Olli Sikiö/Sikien, Heikki, Martti, Pekka/Pietari Sikien ja todennäköisesti kaksi Antti Sikiötä. Ja Uudellakirkolla eli tuolloin ainakin Matti ja Klemetti Sikiö/Sikien, ja Mikko Sikiö. Samansuuntaiseen tulkintaan on päätynyt myös Veijo Saloheimo kirjassaan Viipurinkarjalaiset kotonaan ja maailmalla 1541-1620.

Selkeä tosiasia siis on, että Ruokolahdella ja Uudellakirkolla on Sikiön sukuisia täytynyt elää jo jonkin aikaa paikoillaan maataviljelevinä talonpoikina ensinnäkin siitä syystä, että perhekuntia oli useampia ja toiseksi Ruokolahden Pietari Sikiö mainitaan jo vuonna 1543 nautakunnan, eräänlaisen veropiirin, päämiehenä. Nautakunnan päämiehen toimeen ei valittu pieneläjiä eikä tyhjätaskuja, vaan varakkaita ja maineikkaita talonpoikia. Sikiöitä mainitaan nautakuntien päämiehinä koko 1500-luvun ajan, jolloin nautakuntajärjestelmä oli olemassa. Vauraaksi talonpojaksi ei noin vain alettu, suvun on täytynyt olla paikoillaan jo jonkin aikaa.

Olen nähnyt myös väitteen, jonka mukaan Sikiön suku olisi kotoisin Laatokan pohjoisosasta, Sortavalan seudulta. Itse en ole löytänyt väitteelle lähdepohjaista perustetta. Nämä seudut, Laatokan pohjois- ja luoteisosat, käytännössä saivat uudet asukkaat 1500- 1600-luvun vaikeina ja sotaisina vuosina, kun alueen ortodoksinen väestä pakeni uutta läntistä valloittajaa ja lännestä työntyi tilalle uutta väkeä, luultavasti myös Kannaksen ja Ruokolahden suunnista. Näkemykseni mukaan Hiitola, Parikkala, Jaakkima, Kurkijoki, Heinjoki, Sakkola, Sortavalan ja Viipurin seudut saivat Sikiön sukuisensa joko Ruokolahdelta tai Äyräpään seudulta. Toki teoriassa Karjalan asutuksen katsotaan yleensä levinneen Laatokan ympäristöstä. Emmekä voi tarkkaan tietää, mitä hyvin varhaisina aikoina on tapahtunut.

Oli alkukoti sitten missä tahansa, ovat Äyräpää ja Ruokolahti joka tapauksessa hyvin varhaisia asuinsijoja ja Sikiöiden kotipaikkoja. Nyt haluatte tietysti tietää, kumpi olisi ollut varhaisempi. Jos ajatellaan asutusvirtauksia yleensä, on Jääsken seutu saanut asutustaan Kannaksen suunnasta. Ja kun tiedetään, miten asutus on levinnyt, voitaisiin ajatella, että Äyräpään suunnasta olisi voitu lähteä Vuoksen vartta pitkin etsimään uusia metsästysmaita, viljelysmaita tai jopa rauhallisempia oloja ja asuinsijoja. Ja ehkä Ruokolahden Sikiölän Sikiöiden esi-isät todella olivat metsästäjiä, koska taito on niin hyvin tallella edelleen nykyisillä Sikiölän Sikiöillä, jotka ovat täälläpäin kuuluisia metsästäjiä, jopa karhunkaatajia. Mutta, kuka tietää, Ruokolahdella oli joka tapauksessa 1500-luvun puolivälissä iso ja suurenmoinen Sikiön suku, jonka kukoistus jatkui 1600 ja 1700 -lukujen kautta nykypäiviin. Osoituksena vauraudesta olivat paitsi jo mainitut nautakunnan johtajuudet, myös suuret karjamäärät karjaluetteloissa sekä eilen kertomani Staffan Sikiön lahjoitukset kirkolle. Sen sijaan Uudenkirkon Sikiölän Sikiöt katoavat 1700-luvulle tultaessa. Mihin? Asuttivatko Sortavalan seutua, Käkisalmen lääniä, Kurkijoen aluetta, Inkerinmaata? Ehkä joutuivat sotien hävitysten kohteeksi ehkä sortuivat katovuosiin? Siinä tutkijalle seuraavia haasteita. Työ ei lopu eikä tämä varmasti ole viimeinen ja lopullinen sana Sikiön suvun vaiheista.